Monenlaisia suksia perinteisen tyyliin
Perinteisen hiihtoon löytyy nanopinnoitettuja suksia, joita ei voidella. Ne ovat edullinen ja pienen kynnyksen valinta ja näissä suksissa hiihtäjän painolla ei ole suurta merkitystä, sillä suksissa ei ole voidepesää. Suksien tarkoitus on, että pohja voi olla koko ajan maassa kiinni, sillä nanopinta sekä luistaa, että pitää.
”Hiihtäjän painon sijaan pituus huomioidaan: eli kannattaa valita hieman hiihtäjää pidemmät sukset, noin 10-20 cm pidemmät kuin oma pituus”, arvelee Suomen Ladun Paloheinän toimipisteessä työskentelevä Antti Laitinen.
Suksivalmistajilta löytyy näihin omat suosituksensa.
Loput perinteisen tyylin sukset ovat luistopintojen osalta aina voideltavia. Pitoalue kuitenkin voi olla korvattu muilla kuin voideltavilla menetelmillä, ja näin on tehty zero- ja karvapohjasuksissa. Molemmissa kuitenkin luistopinnat vaativat lähes aina voitelua. Zeropinnoitesukset ovat olleet nyt hyvä valinta etelän laduilla, koska ne ovat nollakelille suunniteltuja suksia, kuten jo nimikin kertoo.
”Niissä pohjan pitoalueella on karhea pitopohja, joka toimii pitovoiteen lailla”, kertoo Laitinen.
Karvapohjissa korostuu oikeanlainen suksen profiili
”Karvapohjasuksia on myyty viime aikoina todella paljon, mutta ne eivät mielestäni ole aivan aloittelijoiden suksia”, kertoo Laitinen.
Suksen valinnalla on näissä erittäin merkittävä rooli ja olisi tärkeää, että hiihtäjä voi kokeilla karvasuksen toimivuutta ennen ostopäätöstä. Suksivalmistajat eroavat jonkun verran siinä, minkälaisella profiililla karvasuksia tehdään, ja eri suksimerkin karvat saattavat sopia paremmin eri hiihtäjille. Suksien valinta tulisikin tehdä hiihtäjän mukaan, mutta ongelmallista on, että suksiliikkeissä ei ole mahdollista mitata hiihtotaitoa.
”Karvapohjasuksissa pitokarva ei saisi laahata maata, sillä muuten karva tökkii, eli tulisi valita jäykähkö suksi. Jäykemmän suksen myötä taas tarvitaan tehokasta potkua, jonka ansiosta karva ottaa maahan kiinni.”
Laitinen suositteleekin käyttämään hyödyksi erilaisia suksinäyttöjä ja testaamaan siellä suksia. Paloheinässä on mahdollista kokeilla Karhun karvasuksia ympäri kauden liikkeen ollessa avoinna.
Edellä mainittujen perinteisen tyylin suksien lisäksi on vielä perinteiset voideltavat sukset, joihin tehdään purkkivoiteella tai liisterillä pitovoitelu. Pitoalue on tärkeä karhentaa hiekkapaperilla ennen pitovoiteen laittamista, sillä silloin suksi on mahdollista saada toimimaan millä kelillä tahansa.
”On tietysti selvää, että voideltavat sukset vaativat vaivan ja osaamisen voiteluun”, muistuttaa Laitinen.
Suksen valitseminen vaatii perusymmärryksen potkusta
Kun edetään harrastajatasolta kohti kilpailemista, sukset jäykkenevät ja vaativat yhä vahvempaa potkua. Tämä on suurin käytännöllinen valintaero suksen valinnassa.
Esimerkiksi jos mäkisessä maastossa hiihtämiseen valitaan liian jäykkä suksi, hiihtäjä ei välttämättä pääse sen päälle niin, että suksi pitäisi tarpeeksi. Tällaisille hiihtoreiteille ei ole kaikille paras välttämättä edes markkinoiden kallein suksi. Suksen jäykkyys on suhteutettava omaan hiihtotaitoon ja maastoon.
Laitinen suosittelee seuraamaan suksivalmistajien ennakkomääritelmiä siitä, minkä tasoisille hiihtäjille sukset ovat suunniteltu.
Luistelusuksen valinta
Vapaan hiihtotavan suksissa on vähemmän eroavaisuuksia kuin perinteisen tyylin suksissa. Vapaan suksissa pohja on kauttaaltaan luistavaa materiaalia, samaa mitä perinteisen suksien kärki ja kanta ovat.
Luistelusuksissa on kuitenkin suuriakin eroja profiileissa. Yleensä suksiin laitetaan valmiiksi ns. tehdasasetukset, jotka helpottavat myyjien työtä ja suksien ostamista. Suksivalmistajilla on samaa suksimallia eri painealueilla. Tällaisia voivat olla esimerkiksi pakkaslumelle, märälle kelille ja kovalle tai pehmeälle lumelle. Luistelusuksi valitaan hiihtäjän mittaiseksi tai noin 10-15 cm pidemmäksi.
Laitinen neuvoo, että mitä pidempi suksi, sen hankalampi sitä on kontrolloida hiihdon aikana. Siksi aloittaisin opettelemaan luisteluhiihtoa mieluummin liian lyhyellä kuin liian pitkällä suksella.
Nämä asiat huomioidaan
Lähes kaikki sukset toimivat tasamaalla uudella pakkaslumella, ja suksissa on tällöin harvoin suurempia ongelmia.
Vääränlaisella painealueella valitut sukset taas aiheuttavat haasteita pehmeillä ja jäisillä keleillä. Jos latu on todella pehmeä ja suksen painealue väärä, suksi haukkaa lumeen ja sillä on raskasta hiihtää.
Jos taas latu on jäinen ja kova ja suksi lipsuu luistelupotkun aikana sivulle, voi tämä olla merkki suksen väärästä painealueesta. Toisaalta jäinen latu vaatii myös hiihtotekniikalta enemmän.
”Ja tietenkin myös maasto missä hiihdät, vaikuttaa jonkin verran suksen valintaan. Esimerkiksi jyrkissä mäissä lumi puuroutuu ja tasamaalla voi taas olla hyvinkin kova latu”, huomauttaa Laitinen.
Hiihtäminen on välineurheilua
Lopuksi Laitinen haluaa muistuttaa kaikkia hiihtäjiä, että kannattaa suhteuttaa oma taitotaso ja kokemus hiihtovälineiden ostamiseen sekä kunto hiihdettäviin lenkkeihin.
”Ei kannata valita liian pitkää lenkkiä!”
Lisäksi Laitinen haluaa sanoa, että hiihtäminen on välineurheilua. Sukseen kannattaa investoida, koska lajista saa sen jälkeen paljon enemmän irti.
”Oli kyse sitten suksista, sauvoista tai monoista, niin pidä niistä hyvää huolta”, tässä ei kannata Laitisen mielestä tehdä kompromissia.