Lunta tunturikoivikoissa oli vielä ainakin metrin verran, samoin jäätä järvessä. Kolmen valtakunnan rajapyykillä Kuohkimajärvessä jäätä oli niin paljon, että kairanterä ylsi hädin tuskin puhkaisemaan pilkkireikää.
Reitti jäätä myöten hiihtäen Salmivaaran ympäri oli hyvässä iskussa puhumattakaan ylempänä tunturissa polveilevista urista. Saanan kiertävää latua oli aivan mahtavaa luistella ylhäisessä yksinäisyydessä keuhkoja tunturi-ilmalla tuuletellen, katse kaukaisuudessa kaarrellen ja mieli korkeassa sielunrauhassa arkihuolten ulottumattomissa rentoutuen.
Kaikki hyvä loppuu silti aikanaan, vaikka talvi ei vielä loppuisikaan. Apeana kuitenkin hyvästelin talven tältä erää. Mieli maassa haikeana Saanan rinteeseen vielä kertaalleen tähyten kaarsin auton tunturihotellin pihapiiristä maalikylien maantielle. Suomen hiihtomaajoukkueen väkeä puolestaan parkkeerasi pihaan melkeinpä samalla kellonlyömällä.
Kilpisjärvellä ollaan ilahduttavalla tavalla ehkä jälleen havahtumassa siihen tosiasiaan, että hiihtokausi ei lopu vappuun eikä vielä äitienpäiväänkään. Hiihtomaajoukkueen esimerkin voimalla hiihtoseuroja eri puolilta Suomea yritetään houkutella löytämään parhaille lumille, mitä maaemo tarjoaa.
Saanan takamaastoihin on upouutta, huippuhienoa ja profiililtaan parasta mahdollista latua vedettynä lähes 10 km aivan kuin Alppien kesäjäätiköille konsanaan. Miksi siis treenata jalkalenkeillä, kun kotimaista ja lajinomaista luntakin olisi lykittäväksi vielä yllin kyllin?
Voisi olla peräti hyvä idea lähteä myymään ja markkinoimaan takuuvarmaa toukolunta intomielisille hiihtäjille ja seurueille kautta planeetan kaikkien kolkkien.
Sen sijaan, että kaikki luukut suljetaan, voitaisiin ajatusmallia muuttaa vähitellen siihen suuntaan, että ovet pidetään auki, paikat tikissä ja sesonki katkeamattomana kesän yli – välillä vain hetkiseksi lajia vaihtaen. Epäilemättä kesätalven toukohiihtotuote olisi omaperäisyydessään kansainvälisestikin varsin houkutteleva, erilaisuudellaan hiihtohermoja kutkuttava ja kesäyön valoisassa innovatiivisuudessaan kerrassaan vastustamaton.
Kilpisjärveä etelämmäksikin kaatoi vain hetkisen aikaa sitten uutta lunta taivaan täydeltä. Ympäri Kainuuta elementtiä pudotteli vaaksan verran ja Kuhmoon kuulemma peräti 26 senttiä. Yöpakkaset tuntuvat yhä vain jatkuvan, ainakin Yliperällä.
Taitaa käydä niin, että ensi viikolla pakkaan sukset kevään viimeistä kertaa kyytiin ja matkustan vielä kerran Kilpisjärvelle hiihtämään.
Sauli Herva